Betaiini

Sairauksien yhteinen nimittäjä

Niin reuman kuin muihinkin sairauksiin pätee se, että niin kauan kuin ihmiset eivät saa apua ruoan täydelliseen sulattamiseen, niin kauan jatkuu tukkeuttavan aineen kasautuminen. Siinä, mihin se asettuu, puhkeaa sairaus. Jos kysymyksessä ovat nivelet, syntyy nivelreuma.

Ja aivan luonnollisesti ilmenevät ensimmäiset oireet usein sormis­sa, joissa verenkierto on vähäisin. Jos kysymyksessä on lonkkaluun ulkosivu, joissa verenkierto on pienellä paineella palaamassa sydä­meen, puhutaan iskiasta. Jos tukkeutuminen tapahtuu sydämessä tai sen päällä, puhutaan angiina pektoriksesta, hengityselimissä astmas­ta, jne.

Kivimuodostumia ja kasvaimia voi syntyä moniin paikkoihin. Kaikissa tapauksissa on jo pitkän ajan kuluessa asettunut ainesosia pitkin verisuonten seinämiä, jotka usein ovat pahasti kalkkeutuneet.

Tärkeä tukkeumien ehkäisijä on suolahappo. Niin kauan kuin ole­tetaan, että suolahappo syntyy mahalaukussa, ei tulla näkemään erikoisempaa syytä epäillä sen puutetta. Jos sitä vastoin tietää, että se muodostuu maksassa, saa asiasta aivan uuden näkemyksen. Varsinkin, jos kerta kerralta on voinut seurata kuinka suolahapposappi, niin kuin myös pepsiini, on päässyt suurta puutetta kärsineeseen vatsa-laukkuun vasta sitten, kun sappijärjestelmästä on poistettu kivimuo­dostumat. Sappirakon poistaminen auttaa usein vain vähän, kun taas leikkaushoito voi vahingoittaa. Kivenmuodostus jatkuu, ellei perus­ongelmaa ratkaista.

Mikään elin ei meidän aikanamme ole niin rasitettu kuin maksa, jonka monen muun tärkeän toimintonsa lisäksi on oltava myös myrkkyjen poistajana. Jos tämän pitää mielessä, ymmärtää hyvin, että suolahapon muodostuminen on useimmilla ihmisillä alentunut. Ja alentuminen on aina seurauksena, kun veren rauta on liian alhai­nen. Toisin sanoen, joudutaan noidankehään; vatsahappojen niuk­kuudesta tukkeutuneet verisuonet, (mikä niin hyvin näkyy suonikoh­juina) munuaiset, rauhaset, ym. samalla kun veren alhainen rauta edelleen vähentää suolahapon ja muiden sulattavien aineiden tuotan­toa, jne. Sydämen voimakas supistumispaine on myös suorassa yh­teydessä munuaisten laajenemiskykyyn poistaessaan haitallisia ainei­ta kehosta. Niin tulee myös sydämen voimanpuutteesta tärkeä osate­kijä tässä pitkässä syyketjussa.

Puuttuvan suolahapon tavallisin oire on ummetus. Blomkvistin mukaan se parannetaan suolahapon lisäyksellä. 12 — 14 tippaa 7% suolahappoa lasilliseen vettä on erittäin hyvä keino sulattaa se, mihin keho ei ole pystynyt päivän kuluessa. Sen jälkeen on suu huuhdotta­va vedellä. Suolahappolasillinen otetaan noin kolme tuntia päivän viimeisen aterian (varsinkin rasvaisen ja rikkipitoisen) jälkeen, koska keho on ensin pakotettava käyttämään omaa happoaan.

Usein ei tehdä mitään eroa suolahapon ja toisen tärkeän hapon – betaiinihapon välillä, vaikka näillä hapoilla on aivan eri tarkoitus. Suolahapon sulattaessa rasvaa ja rikkiä, sulattaa betaiinihappo (beta­iinikloridi) sokeria ja kalkkia. Se on siten yksi tärkeimmistä paran­nuskeinoista kaikille kalkkeutuneille ja sokeritautisille. Sopiva annostus on kolmasosa tasaista teelusikallista betaiinikloridia lasillises­sa vettä iltapäivisin tai iltaisin, tai 1/4 teelusikallinen kaksi kertaa päi­vässä. Betaiinihappoa saa myös monista kotimaisista marjoista, kuten karpaloista, puolukoista ja punaisista viinimarjoista. Ruokalusikalli­nen päivässä usean kuukauden ajan voi jo merkitä paljon terveydelle.

Monilla, nuorillakin ihmisillä, on huomattavaa kalkkeutumista, samalla kun he usein syövät kalkkivalmisteita. Vastoin luuloa, ei kyse kuitenkaan ole kalkin puutteesta, vaan kyse on elimistömme kyvyttömyydestä hyväksikäyttöä kalkkia — betaiinihapon puutteesta.

Betaiinihappoa valmistaa erityinen rauhanen, joka sijaitsee pallean luona. Herkkien ihmisten betaiinirauhasella on jonkinmoinen taipu­mus sakkautua. Samoin toisella koululääketieteelle tuntemattomalla rauhasella, jota Blomkvist kutsuu sokerirauhaseksi, ja jonka merkitys sokerin sulamiselle on ratkaisevan tärkeä. Erityisen tuhoisa näille rauhasille on kaakaojauhe eri muodoissaan, jota nämä henkilöt pys­tyvät vain varsin riittämättömästi poistamaan kehostaan. Se jää ja varastoituu kehoon täyttäen rauhaset tahnallaan. Näiden kaakaoryh­mäksi kutsuttavien herkkien ihmisten parissa tapaa paljon kalkkeu­tumista, sokeritautia ja niiden seurauksena muita tautitiloja. Al­kusyynä voi olla usein lapsena juotu – vaarallinen juoma monille!

Toisin kuin suolahappo, joka poistuu paksunsuolen kautta, beta­iinihappo poistuu virtsan mukana. Ylijäämä poistuu molemmissa tapauksissa aina. Se pitää suolet ja rakon terveinä. Ellei betaiinihap­poa koskaan riitä virtsarakkoon, seurauksena on sokeri- ja kalkki­kasautumia. Rakon joustavuus kärsii – virtsaustarve tihenee. Syntyy virtsausvaikeuksia (eturauhanen ym.). Myös koli- ja muut bakteerit viihtyvät tyynessä vedessä — sillä rakko ei koskaan tyhjene kunnolla. Bakteerit saavat erityisen suotuisan kasvupohjan, jos sulamaton val­kuaisaine on kuvassa mukana.

Kolmas tärkeä happo on pepsiinihappo. Pepsiinirauhanen on maksan yhteydessä. Se voi myös liettyä ja mennä epäkuntoon. Myös kivenmuodostukset, jotka alkavat syntyä jo maksassa, voivat estää pepsiinin pääsyn sappisuolahappotiehyeeseen.

Myös syövän paras kasvupohja on kudoksiin varastoitunut valku­aisaine. Ensimmäisenä toimena on siksi näännyttää nälkään syö­päsienet vähentämällä valkuaisaineiden, kuten juuston, munan, päh­kinöiden, lihan, kalan, herneen, soijapavun ja maidon käyttö äärim­mäisen niukaksi. Sen lisäksi nautitaan pitkän aikaa pepsiiniä — ainoaa valkuaisen sulattajaa. Blomkvist tähdentää, että kun ravinto sulaa kunnolla, ei sakka-ainetta pääse kasvamaan. Kun verenkierto näin pidetään avoimena, ei ole minkäänlaista syöpävaaraa, sillä syöpäsie­net eivät kiinnity koskaan sinne, missä veri kiertää vilkkaasti.

Betaiini ja Pepsiini  kootut selostukset

Tabletteja otetaan tarpeen tullen sulattamaan ruokaa. Betaiinihydrokloridi sulattaa kalkkia, sokeria tai yleisemmin hiilihydraatteja sekä kahvia, pepsiiniä taas tarvitaan valkuaisaineiden sulattamiseen. Jos nämä ruoka-aineet eivät sula puhutaan ”liikahappoisuudesta”, silloin närästää ja valkuaisaineen sulamattomuus nostaa happoja suuhun asti. Kuitenkaan happoja ihmisillä on tuskin koskaan liikaa. Ne voivat olla vain epätasapainossa tarpeeseen nähden, siitä oireet. Terveellisin tapa silloin on yrittää tasapainottaa niitä tarvetta vastaavaksi, ei salvata tai neutraloida suolahappoa. Mainittuun tarpeeseen voi ottaa tabletin, mutta aina riittävän veden kanssa. Verrattuna parantaja Blomkvistin hyväksi havaitsemaan annostelumäärään betaiinihydrokloridia ja pepsiiniä, purkin kyljessä mainitut tabletin ainemäärät ovat noin puolet niistä. Niitä voi siksi pitää aika mietoina, mikä selittyy sillä, että tabletin koonhan täytyy pysyä tietyissä rajoissa. En ole asiaa selvitellyt, mutta on mahdollista että kyseiset tabletit ovat parantaja Blomkvistin tableteista kopioitu. Blomkvist nimittäin laati vastaavan tablettireseptin, jota Ruotsissa ainakin 70-luvulla valmistettiin muistaakseni nimellä Stomack. Moni sai niistä avun vaivoihinsa.
Ei tarvitse odottaa närästystä, antaakseen lisäapua ruokansa sulatukseen. Jos on ilmavaivoja, sekin on aina merkki siitä, että ruokaa ei jakseta sulattaa 0-pisteeseen asti, kuten pitäisi. Siinäkin tilanteessa voi ottaa tabletin. Erittäin pahanhajuiset tuhnut kielivät sulamattomasta valkuaisaineesta, äänekkäämmät ilmat taas hiilihydraattien sulamattomuudesta.
Omalle ruumiille on hyvä antaa aina tilaisuus itse muodostaa tai pakottaa muodostamaan omat sulatusaineensa mm. tabletissa olevat. Siksi voi olla hyvä odottaa ruokailusta puoli tuntia ja vasta sitten nauttia apua ruokansa sulattamiseen. Jos tietää etukäteen, ettei kykene ruokaansa sulattamaan, silloin voi ottaa jo ruokailun/ kahvittelun yhteydessä, kuten purkin ohjekin neuvoo. 
Ruoansulatus on aina henkilökohtainen asia. Toisen tarvetta ei voi tietää. Ohjeetkin ovat siksi periaatteellisia. On itse opittava tuntemaan omaa ruumistaan ja kokemaan ruoansulatuksen tila ja toimimaan sen mukaan. Ei se vaikeaa ole ja sen opiskeluun on koko elämä aikaa. Purkin kyljessä on hyvä ohje, jonka voi ilmaista siten, että parantamalla ruokansa sulatusta tabletin avulla, ei pidä sen varjolla laiminlyödä terveellistä syömistä ja juomista.
Mm. kaikista hiilihappoisista juomista kannattaa pysytellä erossa. Ne vaikeuttavat aina sokerien sulatusta.

Aineen nimi on latinaksi betaini hydrochlorinum, suomeksi betaiinihydrokloridi, ruotsiksi betainhydroklorid, englanniksi betaine hydrochloride ja saksaksi betainhydrochlorid. Se on kilotavaraa, jota myydään aineen omalla nimellä. Ulkonäöltään se on tavallisen hienon sokerin näköistä, mikä vertaus ei ole huono, koska sitä voidaan valmistaa sokerijuurikkaista. Nämä erikieliset nimet tiedoksi, jos kaivat aineesta yleistä tietoa netistä.
Saatavuus on aivan apteekista kiinni. Ei tarvitse reseptiä.
Betaiinihydrokloridia saa yleisesti maailmalla. Suomessa sen saanti on ollut nihkeää. Paikallinen apteekki myy sitä kiskuri-kilohintaan n. 700 euroa. Tosin ei ole mikään pakko ostaa sitä suomalaisesta apteekista.
Kun kerta-annos on neljännes tai kolmannes teelusikallista (tai suun maistamisen mukaan) lasilliseen vettä, kilolla torjuu närästyksen noin 1300 kertaa. Närästyksestä selviää eroon siis noin 50 sentillä. Ei se silti kovin kallista ole. Apteekeille on kuitenkin edullisempaa myydä muita ”liikahappoisuuden” hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Niitä myytiin Suomessa viime vuonna noin 100 miljoonalla eurolla. Ja seurannaisvaikutukset mukaan lukien, summa on arvaamaton.
Ihminen muodostaa itse betaiinihydrokloridinsa (=betaiinikloridinsa). Se tapahtuu pallean yhteydessä sydämen alapuolella. Suklaan syönti tahmaa ja lamauttaa tämän toiminnon enemmän tai vähemmän joka neljännellä ihmisellä. Silloin ainekset närästykseen on luotu; kahvi, kalkki ja sokerit eivät enää sula niin kuin pitäisi. Silloin närästää ja voi vatsaa myös kipristellä navan seutuvilla. Suklaapakkaukseen voisi aivan hyvin panna vielä isommin kirjaimin kuin tupakka-askiin: ”Suklaan syönti vaarantaa terveytesi”. On ilmeistä, ettei betainihydrokloridin arvoa ole vielä yleisesti huomattu siksi, että paikassa, jossa se muodostuu, ei ole mitään erillistä rauhasta. Sen löytämiseen tarvittiin näkijää, Nestor Blomkvistia.

Omat ja kuulemani kokemukset ovat pelkästään myönteisiä. Liikamäärä poistuu rakon kautta ja pitää sen puhtaana. Haittavaikutuksia ei ole jos huuhtelee käytön jälkeen hampaansa.
Betaiinia on ainakin kahdenlaista. On HCL ja TMG. HCLässä on mukana ripaus suolahappoa ja haju ja maku ei ihan parhaasta päästä, mutta silti nautittavissa. Koostumus muistuttaa karkeaa hienoa sokeria. TMG  taas on pulverimainen, täysin hajuton ja mauton ja sulaa ainoastaan lämpöseen veteen.